tiistai 15. marraskuuta 2011

Näyteikkunoissa tapahtuu


Täältä pääset kohta seuraamaan mitä likipitäen 20 näyteikkunassa tapahtuu ympäri Saloa. Visualisti ykköset ovat tänään nimittäin hankkineet itselleen yhteistyöyrityksen ja omat näyteikkunat =)

- jori ja Visu 11 -

maanantai 14. marraskuuta 2011

Opetreffit

Viime viikolla sain kunnian osallistua opettajille tarkoitettuun ideointi tapahtumaan missä opettajat pääsivät viettämään nelisen tuntia oppilaiden kengissä ja ideoimaan muutoksia oppimisympäristöön ja oppimistekniikoihin. Päivän avasi Järi Välkkynen Pintakillasta avaamalla keskustelun opiskelu menetelmien nykyaikaistamisesta mm. oppilaiden omien blogien avulla ja wikipedia tyyppisen opiskelumateriaalin käytöllä.

Luennon jälkeen tuli tehtäväksi löytää pienissä ryhmissä positiivisia asioita lentokoneen hätälaskun tekemisessä renkaat kohti taivasta verrattuna tavalliseen laskeutumiseen. Ja niitähän löyty valtavasti: väestökasvun rajoittaminen, lentoemojen sääret tulevat paremmin esiin matkustajien ihailtavaksi, riippu rinnat vähenevät, työllistävä vaikutus hautausurakoitsijoille, julkisuus yms. Itse olen yllättänyt kuinka paljon positiivista he kaiken kaikkiaan löysivät asiasta, mutta toisaalta ehkä opettajilta vähän vaaditaan positiivisien asioiden etsimistä myös niistä hankalista oppilaista. Selkeästi taidon soveltaminen luonnistui näinkin absurdiin tehtävään.

Seuraavaksi lähdettiin uudistamaan oppimisympäristöä. Näissä painoitettiin aika paljon ns. itsestään selvyyksiä, tukiverkostoa, joustavuutta, uusia tiloja/laitteita yms. Löytyi sieltä kyllä myös muutama hyvä ja yksityiskohtainen idea, mm. tiimi työn parantamista sillä, että valitaan itse omat tiimi kaverit, ja kun hyvä tiimi löytyy niin ei enää sekoiteta pakkaa vaan annetaan hyvän tiimin kehittyä ja tehdä yhdessä.

Viimeisenä tehtävänä oli miettiä mistä olisi valmis luopumaan esimerkiksi oppismisympäristön parantamiseksi. Aika moni oli valmis luopumaan vanhoista koulurakennuksista (ilmeisestikkin niitä ollaan kumminkin uusimassa) ja opintojaksoista, olihan siellä muutama jopa valmis luopumaan oppilaista, työkavereista ja omista vaatteista, omien vaatteiden tilalle toki kaivattiin sskky:n puolesta jokaiselle koulutusalalle omat työvaatteet.

Uskoisin että päivä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja se toi hyviä kehittämis kelpoisia ideoita yhteisömme parantamiseksi. Sinäänsä oli myös mielenkiintoista nähdä opettajat oppilaiden tasolla ja huomata kuinka se tyhmyys tiivistyy sivistyneilläkin ihmisillä kun siirrytään ryhmissä pöytien ääreen.




- Opettajien auktoriteetin turvaamiseksi on yksityiskohtia siistitty eikä valokuvia ole kauheasti julkisesti tarjolla ;) -

tiistai 1. marraskuuta 2011

Vesileikkaus-blogi



 Vesileikkauskone on saapunut Tampereen Muototerästä ja on parhaillaan asennuksessa Venemestarinkadulla. Vesileikkauskoneen saapumisen kunniaksi on ilmestynyt myös uusi Vesileikkausblogi, jossa lisää enemmän aiheesta. 



- jori -

Riskinottaminen on oppimista =)


Postilaatikossa oli mielenkiintoinen lehti, jonka kannessa komeili mm. yrittäjästä bisnesenkeliksi ja sisä sivuilla oli kissankokoisilla otsikko: Riskinottaminen on oppimista. Haastattelussa on Sami Inkinen, nuori ja innovatiivinen yrittäjä.

"Usein luullaan, että suuret onnistuminet ovat tarkan suunnittelun tulosta tai yksittäisiä mullistavia ideoita. Todellisuudessa monet menestystarinat ovat muotoutuneet pienestä ideasta kymmenien, tai jopa satojen pienten muutosten kautta. Vain tekemällä ja yrittämällä voi löytää ne tuottoisat ideat" Inkinen toteaa

Artikkelissa on neljä kovaa neuvoa myös riskinottoihin. Millaisia riskejä Sinä uskallat ottaa? Etenkin Kohta 4 on lukemisen arvoinen =)


 - jori -

lauantai 29. lokakuuta 2011

Päätimme ottaa riskin ja mennä vaikka perse edellä puuhun - COSTO

Yrittäjyys, yrittäminen, oman elämän ja tulevaisuuden suunnittelu se on siinä =) Ole rohkea ja lähde kokeilemaan. Maailma on täynnä ihon kananlihalle nostattavia menestystarinoita, täynnä silmien säikettä ja onnistumista. Ja mistä tämä kaikki on sitten viimekädessä kiinni? Pulma ei oikeastaan ole kovinkaan kummoinen ja yksi sana riittää vastaamaan kaikkeen. Ja tuo pieni suuri sana on ROHKEUS =) Rohkeus hypätä prosessiin, rohkeus yrittää, rohkeus kokeilla ja rohkeus uskoa omiin unelmiinsa.

VillaWool on tutustumisen arvoinen rohkeuden osoitus. Rasmus Tikkanen otti omat ohjat käsiinsä ja jatkaa vanhempiensa perustamaa willawool katu-uskottavaa pipomaailmaa. Villawoolin sivut ovat ajassa kiinni, taustalla pyörii kotikutoisenkin tuntuiset trailerit ja maailma sieppaa Sinut kokonaan omaan sfäärinsä.







Puhumattakaan COSTOSTA, neljän nuoren tiimiyrityksestä, mikä on hetkessä valloittanut maailman. Yrityksen alkumetreiltä on ilmassa taianomaista imua. Yritys pistetään pystyyn 700 € panoksilla. Teetätetään kymmenen hatun erä ja verkostotunnistimen kautta etsitään tuttu myyjä ja loppu onkin menoa ja meininkiä.

Oi uskokaa hyvät ihmiset itseenne ja hypätkää kokeilun maailmaan ja yllättykää itsekin =)

- jori -

maanantai 26. syyskuuta 2011

Motivaatio

Olin jo vuosia miettinyt opiskelijan uraan ryhtymistä, muttei opiskelu koskaan ole kauheesti kiinnostanut. Kesti muutamia vuosia ennen kuin ajatus kypsyi, ja motivaation määrä opiskelua kohtaan nousi niin paljon, että tiesin jaksavani koulussa myös ne tylsät, toisaalta jopa vähän turhat tunnit ja asiat. Nyt oma motivaatio opiskelua kohtaan on huipussaan ja näinä parina kuukautena mitä olen koulussa ollut, olen törmännyt jo monenlaisiin opiskelijoihin, osa on vaihtamassa alaa monen työvuoden jälkeen, jotkut tulevat suoraan peruskoulusta ja tietävät jo mitä haluavat aikuistuttuaan tehdä, sitten on ihmisiä joista saa ulospäin sellaisen käsityksen että opiskelevat vain ja ainoastaan siitä syystä etteivät ole koskaan tehneet mitään muuta. Toki on ymmärrettävää ettei peruskoulun jälkeen ole maailmasta vielä oikein tietoa, ja ainoa tuttu vaihtoehto on opiskella, oli ala sitten mikä tahansa. Mutta se myös näkyy motivaation puuttumisen kautta tuloksissa, opiskeluun ei jakseta panostaa samalla tavalla kuin, jos ala ja opiskelu oikeasti kiinnostaisi.

Motivaatiohan on hieno asia, se auttaa meitä jaksamaan vaikka välillä asian tekeminen tai oppiminen tuntuisi tylsältä, idioottimaiselta, turhalta, ja jos sitä on tarpeeksi, se myös pakottaa meidät välillä nolaamaan itsemme kun niin kovalla innolla opettelemme uutta.

Mutta mistä sitä sitten saisi lisää? Olen melko varma että jokaisella meillä on välillä hetkiä, jolloin ei vaan kertakaikkiaan jaksa tai halua tehdä yhtään mitään mikä ei olisi mielenkiintoista, oli se sitten jokin tietty aihe alue koulussa tai tehtävä työpaikalla, sen kaiken kiukuttelun tilalla mitä usein näkee, saattaisi olla paikallaan muistella että minkä takia sitä pitäisi tehdä, oli se sitten hyvän arvosanan saaminen tai työn valmistuminen. Tapoja saada motivaatiota on varmasti yhtä monta kuin on sen tarvitsijoitakin, halu miellyttää muita, halu onnistua, ehkä vain tarve oppia uutta.
Suurin osa joilla on jo ollut etuoikeus tutustua minuun, ovat varmasti huomanneet etten ole kauhean sosiaalinen tapaus. Viihdyn yksin, mutta siltikin tehokkoin motivaation tuoja minulle, on halu auttaa muita. Kaikki mitä teen, perustuu sille ajatukselle että saatan tarvita tätä infoa muiden auttamiseen, oli se sitten tekstiilin muokkaamista asiakkaan haluamaan tarkoitukseen, tai kaverin auttamiseen koulussa.

Suosittelen että jokainen miettii mikä teitä oikeasti motivoi, ja hyödyntämään sitä asioita tehdessänne.

-Jesse / TE11



torstai 22. syyskuuta 2011

Pinterest



Luo oma tili (ilmeisesti vain kutsusta, itsensäkin voi kutsua), tee kansiot ja ala pinnaamaan kuvia netistä. Inspiroivia ideoita, ihania kuvia, jaottele kansioihin talteen, jaa, ihaile muiden kansioita. Kuvan lähdetiedot jäävät kuvaan talteen. Kätsyä. :)
Pinterest

torstai 8. syyskuuta 2011

Opiskelijat ideoimassa ja käyttämässä Keikkailu-kirjaa


Vaikka otsikko muuta kertookin niin Keikkailu-kirjaa ei olisi olemassakaan ilman innovatiivisia, innostavia ja rohkelikko opiskelijoita, jotka vuodesta 2008 asti ovat omalla toiminnallaan siivittäneet kirjan syntyä. Tänään siis oli melkoisen mojova juttu Salonjokilaaksossa Keikkailu-kirjastamme.

Elettiin vuotta 2008 tai 2009 kun keikkailun ensimmäiset ajatukset olivat nousseet pintaan. Silloiset vaatetus ja tekstiilialan opiskelijat Marjo Hanhisalo, veera lintunen, Krista Hekkala, Anna Saari ja Anna Tolppi olivat mm. innokkaina mukana kehittämässä ja ideoimassa ajatuksia eteenpäin. Naiset kävivät keikalla alueen yläkouluissa , innostivat väkeä avoimissa ovissa ja käyttivät tiimioppimisen menetelmiä. Eli suuret kiitokset kirjan ajatuksista, ideoista ja aiheista kuuluu myös lukuisille opiskelijoille.

Lisäksi koko henkilökunnalla on ollut näppinsä pelissä. Muistan kuinka Seija, Kaisa, Tuula, pirkko, Päivi, Timo ja monet muut olivat alakerran opehuoneessa tuomassa menestyksekkäitä kiteytyksiä ja siivittivät Keikkailun mainetta Oulun taitajakisoissa, joista meillä on komea kunniamaininta.

- jori -

maanantai 5. syyskuuta 2011

To do lista ja ideoiden jäsentely

Tänään Visualisti 11 kööri aloitti aamun peesaten Tekstiili 11 maanantai aamuja. Eli tehtiin pienoinen katsaus Keikkailu-kirjan käyttöön, siihen mitä on opittu ja käytiimpä läpi myös inhokkeja ja sulokkaitakin.

Seitsentoista henkinen naisporukka oli käyttänyt kirjaa luonnosteluun, muistiinpanoihin, toiset taas olivat listanneet päivän päätteeksi tekemisiään, toiset taas olivat tehneet ne tehtävät, jotka oli kuulemma pakotettu. Kumma kyllä en muistanut yhtään pakotettua tehtävää =) Eli ensiaskeleet kirjaan ovat takana.

Mitä väki sitten oli oppinut kuluneiden kolmen viikon aikana? Listan kärkisijaa piti yhdenpisteen perspektiivi, mutta mitä muuta nousisi esiin? Seuraavaksi tuli litanja seuraavanlaisia asioita: ajankäytönhallintaa, plansseja, erinäisiä asioita väreistä, näyteikkunoista, laveeraamista ja Picasan käyttöä. Joku oli vuorostaan oppinut taivuttamaan muovia, tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä ja ystävystynyt, kolme viikkoa oli opettanut rohkeammaksi. Lotan kovin koppi oli vuorostaan ollut elämää helpottava to do lista ja Reetalle ideoiden jäsentely.

Tuo To Do Lista kolahti. Lotta kertoi tekevänsä tehtävien listaa ja vetävänsä henkseliä yli sitä mukaa kun työ on hoidossa. Yksinkertaista, mutta kohtuullisen tehokasta - kokeilkaapa vaikka =)

 Ja maailmaltahan löytyy ihka oikea leimasinkin To Do listan tekoon =)

Ps. Kaislan mielestä kirjaa on mukavinta täyttää yhdessä kaverin kanssa

- jori -

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Missä oot? Minne meet?


Missä oot? - Minne meet? Tänään pääsemme tutustumaan lupsakkaan Pohjois-Savolaiseen =) Naurua, hyväntuulisuutta ja avuliaisuutta löytyy takuuvarmasti ja sitähän Keikalla kaivataankin. Miksi ihmeessä sitten Missä oot? Minne meet? kysymykset ovat sitten niin tärkeitä? Ammattiin ja ammattilaiseksi kasvaessasi oma menneisyys, omat juuret, ne elämän maukkaimmat hetket, paikat ja muistot antavat voimia, suuntaavat ikään kuin huomaamattamme kiinnostuksemme kohteitamme ja selittävät suuntiamme. Olemme ikään kuin oman matkamme välipysäkkien summa ja hyvä niin. Toisaaltaan taas mitä paremmin toisemme tunnemme sitä helpompi on työskennellä, heittäytyä, innostua ja hypätä suin päin yllättäviinkin ja aivan uusiin aluevaltauksiin. 

Mutta nyt Rakkaat kuulijat pääsemme Riinan syvimpien muistikuvien kyytiin =) Keikkailu hiljenee ja kiittää mitä nöyrimmin Riinaa. ( Ja aikookin pyytää tätä naista, huomenissa liittymään keikkailu-bloggaajaksi=))

Synnyin Pohjois-Savossa, Varkaudessa ja asuin ensimmäiset 17 vuotta elämästäni siellä lukuun ottamatta satunnaisia koti – ja ulkomaanmatkoja. Kesät menivät leppoisasti mökillä, festareilla, keikoilla ja kavereiden kanssa rannalla tai kaupungilla oleskellen. Tylsyyden yllättäessä vanhemmat keksivät aivan varmasti kaikkia hurjan kivoja kesäaskareita. Niinpä pääsin työntelemään ruohonleikkuria räkä poskella kaikkien kuumimpina kesäpäivinä (tätä ei kyllä tule ikävä). Kesän pakollisiin kuuluvat myös mökkireissut. Kotiin jätetään meikit, farkut ja kiire. Perillä sujahdetaan kuluneisiin t-paitoihin, isketään grilli tulille ja heittäydytään laiturille auringon paahdettavaksi. 

Peruskoulun jälkeen pääsin ammattikouluun opiskelemaan audiovisuaalista viestintää. Alussa olin täysin ulalla ohjelmista, kuvien muokkaamisesta ja taittamisesta. Kolmen vuoden koheltamisen ja onnistumisien jälkeen en pysty katsomaan elokuvaa kommentoimatta hienoa kuvakulmaa. Opiskelu ei ollut vain ruudun tuijottamista. Osallistuimme mm. erilaisiin messuihin, järjestimme valokuvanäyttelyn, hyppäsimme itse kameran eteen näyttelemään ja jopa mainosmalleiksi. 


Työssäoppimisjaksot suoritin Helsingissä, Sanoma Magazines Finland yrityksessä. Työssäoppimisen aikana opin todella paljon uutta ja sain paljon työkokemusta. Työkaverit olivat aivan loistavaa porukkaa, huumoria riitti kiireistä huolimatta. Töihin oli mukava mennä, siellä viihtyi. Vapaa-aikana kiertelin pitkin poikin Helsinkiä ja pidin kaupungista niin paljon, että olen harkinnut muuttamista sinne tulevaisuudessa.


Pääsin opiskelujeni aikana myös ulkomaille. Viimeisen vuoden syksynä opettajamme kysyi minulta ja luokkakaveriltani olisimmeko kiinnostuneita lähtemään vaihtoon Berliiniin. Olisin voinut hypätä koneeseen saman tien. Järjestelyt olivat nopeasti kasassa ja pian laskeuduimme lentokoneella Saksaan. Rakastuin kulttuuria pursuavaan kaupunkiin, katutaidetta oli joka puolella, live musiikkia sai kuunnella puistoissa ja toreilla ilmaiseksi. Ihmiset olivat uskomattoman ystävällisiä ja kohteliaita. Alaani vastaavassa koulussa pääsin haukkomaan henkeä nähdessäni heidän uudet laitteet ja tilat. Opettajat ja oppilaat olivat mukavia sekä hyvin kiinnostuneita Suomesta. Kotiväen pidimme ajan tasalla matkablogin muodossa. Parasta matkassa olivat uudet ystävät ja kulttuuri. Palatessani Suomeen sain kasan tehtäviä ja puristin opinnäytetyön kasaan raivokkaasti. Viimeisinä kuukausina opin suunnittelun ja aikatauluttamisen tärkeyden. Kiirettä piti mutta työ tuotti tulosta ja sain Media-assistentin paperit käteen. 


Valmistumisen jälkeen pääsin viettämään ikimuistoista kesää kavereiden kanssa. Takaraivossa kuitenkin mietin seuraavaa siirtoani. Syksyn alkaessa kaikki selvisi ryminällä. Löysin koulutusnetistä mielenkiintoisen tutkinnon josta kiinnostuin. Saman tien rupesin kirjoittamaan avointa hakemusta Salon ammattiopistoon ja viikon päästä löysin itseni jälleen koulunpenkiltä. Näillä näkymin tulen valmistumaan Visualistiksi kahden vuoden sisällä. En ole vielä suunnitellut mitä valmistumisen jälkeen, mutta tiedän keksiväni jotain. Mieleni halajaa vielä matkustella joten ei sitä koskaan tiedä, mistä itsensä löytää seuraavaksi.


 - riina visu 11 -
- jori -


lauantai 3. syyskuuta 2011

Vapautta, energisyyttä ja rohkeutta - heimot, hobbismi, intohimot ja maailmanmenestys



Vaikka Feel love and.. viikko vetelee viimeisiään ja kohta on aika astua kahden hurmaavan naisen merkityksellisten hetkien pariin (näistä kerron sunnuntaina lisää) Niin otetaampa vielä pieni katsaus Willy Bognerin luomaan imperiumiin. 

Jaa että mistäkö moinen on sitten saanut alkunsa ja mistä ihmeestä oikein onkaan kyse?

Menestyksekäs hiihtäjä ja mäkihyppääjä Willy Bogner Senior perusti vuonna 1932 Müncheniin pienen tuotantolaitoksen, josta kehkeytyi pian menestyvä yritys hänen Maria-vaimonsa luovuuden ansiosta.

Willy siis on henkeen ja vereen Alppilajien miehiä.  Lisäksi hän on verkostoitunut ja löytänyt rinnalleen naisen, mikä osaltaan mahdollisti Imperiumin synnyn. Perheyrityksessä tapahtui sukupolvenvaihdos vuonna 1972, kun Willy Bogner Junior alkoi pyörittää sitä. Junior on alppihiihtäjänuransa lisäksi intohimoinen kuvaaja, lyhytelokuvien tekijä ja harrastuskin vei miestä mennessään.

Mutta mitä Bognereilla sitten on niin erityistä? Heillä oli taito yhdistää harrastus ja sen myötä syntynyt asiantuntijuus, intohimo kuvaamiseen, verkostojen kautta syntyneet yhteydet ja luoda niistä menestyvä yritys, josta huokuu intohimo ja rakkaus.
Willyn vaimo Maria kehitti Bognerin B:stä vielä tänäkin päivänä tutun B-tuotemerkin


Bognerin sporttiset vaatteet ovat tunnettuja alan harrastajien piireissä ympäri maailmaa. Jos katsotte oikein tarkkaa talviolympialaisia tai sitten ihan James Bondin hiihtokohtauksia niin Bognerille tuttu B- tuotemerkki vilahtelee paikassa kuin toisessa  kerta toisensa jälkeen.

Saksan olympiajoukkue on esiintynyt talviolympialaisissa BOGNERin asuissa aina siitä lähtien, kun Willy Bogner Senior vuonna 1936 vannoi olympiavalan kaikkien urheilijoiden puolesta. Vuonna 1948 Maria Bogner esitteli ensimmäisessä muotinäytöksessä kapeat hiihtarit, joiden lahkeensuissa oli lenkit. Amerikassa näitä housuja kutsuttiin nimellä The Bogners, ja niitä käyttivät Marilyn Monroen, Ingrid Bergmannin ja Jayne Mansfieldin kaltaiset tähdet.


Bognerin yrityksen ympärillä pyörivät videot, lyhytelokuvat huokuvat tunnetta, ne imaisevat mukaan hetkeen, saavat hetkellisesti pidättämään hengitystä, niiden tunnelma tiivistyy ja yht äkkiä ilmassa on  syvää kunnioitusta mestarillista taituruutta kohden. Bogner ei myöskään unohda huumoria, hulvatonta hauskuttelus, itsevarmuutta ja ylpeyttä.

Kampanjoidessaan mm. Berlinin kaduilla. Bognerin "näyteikkuna" on nurmella bussipysäkin vierellä. Kadulla kulkijat saavat tunne-elämysten tulvan, kun normaalisti totuttujen mallinukkejen sijaan paikalla onkin oikeita bogner-ihmisiä, elävää musiikkia, nostalginen bussi, jonka kylkeen on teipattuna Fire and ice teksti.  (sisäpiiriläiset hymyilevät, jotain erityisen specialia vain niille, jotka todella kuuluvat tuntevansa bogner heimoon)

Ja Bognerin palkkalistoille ja ns. Bognerpeople-heimoon kuuluu lukuisia niin alppilajeihin, kuin vaikkapa ratsastukseen vihkiytyneitä, koska kukapa muu tietäisi paremmin mitä vaatteelta vaaditaan, jotta notkeatakin notkeammat ja sulavat liikkeet mahdollistuisivat.












- jori -

torstai 1. syyskuuta 2011

Ilomielellä Lillanin galleriassa



Hiphurei, hiphurei, hiphurei, kolminkertainen huuto raikaa. Turku 2011 Kulttuuripääkaupunki vuoden syyskuuta juhlistaa Ilomieli tekstiilinäyttely Lillanin galleriassa.

Päivä oli täynnä toutua ja tohinaa. Parasta oli tarjoilujen valmistumisen seuraaminen =) Jamina, Linda, Roosa ja Nanni loihtivat kilvan toinen toistaan herkullisempia suupaloja - njamskis.

 

Pauliina ja Emma seurasivat silmä tarkkana herkkujen valmistumista. Päivä oli hyväntuulinen ja odotusta täynnä. Klo 15.30 aukenevaa näyttelyähän oli uurastettu oikeastaan jo viime keväästä asti ja eritoten viimeiset viikot olivat pitäneet melkoisessa pinteessä. 


Ensimmäisten vieraiden joukossa saapuivat Visu 10 luokka sekä Kaisa ja Jola. Ja ladythan intoutuivat poseeraamaan oikein olan takaa niin olihan pakko todistusaineistoa tännekin laitella ;-)


Pauliinan pinkin maton  AURORAn ympärillä riiitti ihastelijoita, kummastelijoita ja juttua irtosi niin lapsista, koiranpennuista, kuin imuroinnista ja siitä uskaltaako matolle astua vai olisiko kukkaketo mitä ihanin makuhuoneen sängyn vierustalla. Mallinuken käsissään pitelemä matto oli myös teknisesti kutkuttava. Pauliinan vesileikkauksella teettämät kukkaset kiehtoivat ja moni oli yllättynyt tekniikan vahvasta mukana olosta.


Lehdistökin käväisi paikalla haastattelemassa. Ensimmäiseksi kiinnostusta herätti Suvin brodeerattu ja painettu lumikukka kangas, johon yleisö oli reagoinut ihastuneena. Sitten haastateltavaksi pääsi Tiina, vuoden artesaani- tittelin ansainnut nuori yrittäjä. Huomisesta salkkarista siis pääsemme lukemaan naisten kommentit ja tietysti nyt jokainen kipin kapin katsahtamaan, ihastumaan ja nauttimaan näyttelyn helmistä.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Naa, Naa, Naarilassa - il, il, ilman eväitä ;-)


Takana on super kiva päivä Naarilassa, yhdessä käsi- ja taideteollisuusalan uusien ykkösten kanssa. Huhhuh vieläkin valsalihaksia suorastaan kramppaa =) Vauhti oli melkoista jo heti aamusta. Kurvasimme Visualistien kanssa  heti kärkeen hyvänolontyökalupakin tarjoamaan visaan. Tiuhaan tahtiin kysymykset päihteistä ja niiden vaikutuksista vilahtelivat ja oikeasta vastauksesta sai hypähtää jättiloikan eteenpäin väärästä taas piti peruuttaa samaisen loikan verran. Kisa oli tiukkaa ja naisten sääret venyivät uskomattomiin loikkiin tavoitellessa rastin mestaruutta. Lopulta tuulettamaan pääsivät Katri, Suvi-Tuuli ja Elina. Palkintoina mahtavia hyvänolontyökalupakki rannekkeita.


Odotellessamme seuraavaa rastia teimme visaisia kilpatehtäviä. Kysymyksiä ja pulmia oli täytettävänä kokonainen kirjekuorellinen, mutta minkäs teit kun oli niin mahtava sakki kooolla ja oikeat vastaukset rapisivat toinen toisensa jälkeen - niin pakkohan sitä oli ylpeänä hymyillä=)

Seuraavaksi suuntasimme oppilashuollon rastille. Nyt vuorostaan Hannele ja Taija vetivät muistijumppaa. Jokainen kertoi lempiruokansa ja sitten ei muuta kuin muistelemaan. Tiesittekö, että Visualisti ykkösten lempiherkkuihin kuuluvat mm. tortillat, kanasalaatti, kasvispihvit, tirisevät pihvit salaatin kera, pasta, paella, shipsit kera vaahtokarkkien ja kinuskikastikkeen, uunilohi, mäkkäriantimet,  ja ties mitkä ihanuudet. Vesi vain herahti kielelle narukerää heitellessä ja edessä häämöttävää ruokailua odotellessa.


Toki ennen ruokaa kisasimme myös pillikeihäänheitosta. Särkisalolainen Suvi-Tuuli heitti melkoiset pohjat ja sai kilpasiskojen hymyn hyytymään. Mutta tarkemmin tutkittuamme asiaa ilmeni pientä doupingin makua, mutta eihän sitä kukaan ollut säännöissä maininnut. Niimpä pillien kilpavarustelu tarkastettiin ja löytyipä muitakin doupattuja pillejä liikenteestä ;)


Lopullinen voittotuuletus irtosi Reetalta


Syönnin jälkeen leikittiin hampaatonta eläintä ja meinattiin tikahtua koko sakki valtaisaan naurunremakkaan. Istuttiin ringissä Naarilan lattialla ja hampaattomana piti sanoa vierustoverille jonkin eläimen nimi. Koitappa siinä sitten olla nauramatta ja ilveillä hampaattomana.

Sen jälkeen jokaisen selkään teipattiin ammatti. Haettiin kaveri avuksi ja piti itse arvata mikä olikaan ammatiltaan. Someron toivo Ahtaanluoma oli yhdessä tovereidensa Roosan ja Oonan kanssa keksineet sellaisen tehtävän, että lopulta tarvitsin useammankin selittelijän apua arvatakseni, että eräopashan minä =) Ei huonompi ammatti sekään.

Lopuksi hiilloksella käristyvät maukkaat makkarat saivat veden väen kielille ja hiilloksen äärellä oli aika-ajoin oikein kunnon tunkuakin.

Niin ja unohdin aivan mainita, että meidän tiimin nimi oli Team viritetty murskavoitto, eikä suotta. Eli nyt sitä sitten tiimin kanssa odotellaan palkintojen jakotilaisuutta, kahvikutsua ja palkintoja, vaikka voittojuhlat jo omalla tiimillämme pidimmekin =)

- jori -

tiistai 30. elokuuta 2011

Kaikki ostopäätökset tehdään tunteen palossa =)


Kirjailija Matti Remeksen blogi on kohtuullisen mukavaa luettavaa. Lyhyitä postauksia ja rullaavaa tekstiä. Viimeisin postaus oli kuin naulan kantaan tähän meidän tunteiden siivittämään Feel love and... viikkoon. Tällä kertaa tarkastelun alla ovat ostopäätökset ja tunteet.

Mitkä tunteet Sinua johdattelevat kaupoilla? Tekevätkö leopardi leggingsit olosi hotimmaksi kuin perusbeiget, kääntääkö punainen käsilaukkusi päät notkeammin kuin vanha mustasi, kehrääkö jaguaarin moottori sieluasi syleilevämmin vai tekeekö 500 kuutioinen menopeli olosi karjummaksi? Entä Ostatko lähiruokaa vai ulkoa tuotettua? Ohjaileeko sinua tunne siitä, että joku on edullista vai puhdasta? Kaiken takana on tunne. Tunne ohjailee meitä aivan huomaamattamme ja sitten yritämme selitellä hetken hairahdukset järkeen vedoten.

Mikä saa ostajat lääpälleen juuri Sinun tarjoaman sisustuksen, näyteikkunan, tuotteen tai asusteen edessä? Mikä myy kuin kuumille kiville mikä taas jää hyllyyn lepäilemään? Oletko tullut miettineeksi millaisia tunteita tarjoamasi tuotteet / palvelut tyydyttävät? Kenet ne saavat yhä uudelleen ja uudelleen ihastumaan, kenet vihastumaan ja kenet ne jättävät kylmäksi? Tarkastelun voisi vaikkapa aloittaa miettimällä mitä tunteita ne Sinussa herättävät, sitten laajentaa reviriä ja kysäistä kavereilta, lähipiiriltä.


- jori -

maanantai 29. elokuuta 2011

Innovaatiokertomukset ja tunnereaktiot


 "Katso ja kuuntele, niin tiedät, mikä liikuttaa ihmisiä" sanoo Philipsin New Yorkilainen suunnittelija Barbara Horton.

Onnistuneen suunnittelun tavoitteena on saada käyttäjissä aikaan tunnereaktio, antaa käyttäjille miettimisen aihetta. Tutustu 12 Philipsin suunnittelijan innovaatiokertomuksiin tunteista, tunnetiloista ja innovaatioista. 


- jori -

Rakkaudesta, rakastumisesta, tunteiden palosta ja tunteista - Feel Love


Jordi Savall on espanjalainen soittaja, säveltäjä ja kapellimestari. Hänen erikoisalanaan, intohimonaan ovat Viola da ganba soitinperheeseen kuuluvat polvien välissä pidettävät jousisoittimet. Näiden jousisoittimien kulta-aikaa elettiin 1600-  ja 1700 lukujen välimaastossa. Mitä tällä kaikella sitten onkaan tekemistä rakkauden, tunteiden ja sielunpalon kanssa? Jordi Savalin mukaan soitossa pitää olla koko sielullaan mukana, kehon liikkeiden ja hengityksen on myötäiltävä soittoa ja vain siten kuulija voi saavuttaa soiton tarinan, elää mukana, tuntea musiikin sielun ja vaikuttua. Musiikista tulee merkityksellistä vain sielun palon kautta.


90-luvulla alkunsa saanut Rhapsody puolestaan on italialainen, sinfonista, mahtipontista ja melodista (wikipedia ;)) metallia soittava, tulisesti keskiaikaiseen äänimaailmaan ja tarinoihin rakastunut bändi. Musiikin kiihko, aito vuorovaikutus ja puhelu yleisön välillä tuntuu lähes käsinkosketeltavana kun Keskiaikainen fantasiatarina polveilee soljuvasti kappaleesta toiseen. Intohimo ja syvä rakkaus fantasiaan ruumillistuu, tekee vaikutuksen ja tiputtaa polvilleen.


Entäpä miksi ihmeessä ihmisiä on kiehtonut yli vuosisatojen tämän naisen hymy. Mitä salaperäistä, salaisia viestejä se kätkeekään taakseen. Miten niin moni on Simpsoneista aina Da Vincin koodi elokuvan käsikirjoittajiin saakka inspiroitunut yhä uudelleen ja uudelleen vain tästä pienoisesta kuvatuksesta. Onko se kätketty tunne. Ainakin Leonardo Da Vinci opetti oppipojilleen kuinka tärkeää tunne on . Kaikessa pitää olla tunne mukana, tunne tekee ajasta merkityksellisen. HEI! TUNNE TEKEE AJASTA MERKITYKSELLISEN? Liekkö herra Da Vinci ollut oikeassa, koska vielä 500 vuotta maalauksen synnyn jälkeen lumous on yhä säilynyt



Miksi ihmiset ovat sanattomia ja kyyneleet vain valuvat kun mahtipontinen valo ja äänishow ottaa syleilyynsä Unescon maailmanperintökohteen Reimsin katedralin julkisivun. Mikä aiheuttaa liikutuksen, tekee lähtemättömän muistijäljen. 800-vuotias rakennusvanhus on kestänyt ajansaatosta toiseen, on nähnyt enemmän kuin me uskoisimmekaan ja valoshow nostaa esiin rakennuksen kätkemät ihmeelliset värimaailmat ajalta, jolloin värit olivat harvinaista kauppatavaraa, omaisuuksien arvoisia. Onko se tunne yhteisestä jaetusta historiastamme, tunne ajan marssista vai jotakin vieläkin suurempaa? Joka tapauksessa se tekee vaikutuksen, vaikuttaa ja vavisuttaa.

Mikä saa sinut syttymään, liekkeihin? Mikä jättää meidän ajastamme muistijälkiä ja saa yhä uudelleen ja uudelleen vaikuttumaan? Entäpä miten intohimo, rakkaus ja tunteiden palo jalostuvat Sinun ammattitaitoosi, miten ne näkyvät osaamisessasi ja millaisia muistijälkiä Sinä haluaisit jättää jälkeesi?


- jori -