sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Missä oot? Minne meet?


Missä oot? - Minne meet? Tänään pääsemme tutustumaan lupsakkaan Pohjois-Savolaiseen =) Naurua, hyväntuulisuutta ja avuliaisuutta löytyy takuuvarmasti ja sitähän Keikalla kaivataankin. Miksi ihmeessä sitten Missä oot? Minne meet? kysymykset ovat sitten niin tärkeitä? Ammattiin ja ammattilaiseksi kasvaessasi oma menneisyys, omat juuret, ne elämän maukkaimmat hetket, paikat ja muistot antavat voimia, suuntaavat ikään kuin huomaamattamme kiinnostuksemme kohteitamme ja selittävät suuntiamme. Olemme ikään kuin oman matkamme välipysäkkien summa ja hyvä niin. Toisaaltaan taas mitä paremmin toisemme tunnemme sitä helpompi on työskennellä, heittäytyä, innostua ja hypätä suin päin yllättäviinkin ja aivan uusiin aluevaltauksiin. 

Mutta nyt Rakkaat kuulijat pääsemme Riinan syvimpien muistikuvien kyytiin =) Keikkailu hiljenee ja kiittää mitä nöyrimmin Riinaa. ( Ja aikookin pyytää tätä naista, huomenissa liittymään keikkailu-bloggaajaksi=))

Synnyin Pohjois-Savossa, Varkaudessa ja asuin ensimmäiset 17 vuotta elämästäni siellä lukuun ottamatta satunnaisia koti – ja ulkomaanmatkoja. Kesät menivät leppoisasti mökillä, festareilla, keikoilla ja kavereiden kanssa rannalla tai kaupungilla oleskellen. Tylsyyden yllättäessä vanhemmat keksivät aivan varmasti kaikkia hurjan kivoja kesäaskareita. Niinpä pääsin työntelemään ruohonleikkuria räkä poskella kaikkien kuumimpina kesäpäivinä (tätä ei kyllä tule ikävä). Kesän pakollisiin kuuluvat myös mökkireissut. Kotiin jätetään meikit, farkut ja kiire. Perillä sujahdetaan kuluneisiin t-paitoihin, isketään grilli tulille ja heittäydytään laiturille auringon paahdettavaksi. 

Peruskoulun jälkeen pääsin ammattikouluun opiskelemaan audiovisuaalista viestintää. Alussa olin täysin ulalla ohjelmista, kuvien muokkaamisesta ja taittamisesta. Kolmen vuoden koheltamisen ja onnistumisien jälkeen en pysty katsomaan elokuvaa kommentoimatta hienoa kuvakulmaa. Opiskelu ei ollut vain ruudun tuijottamista. Osallistuimme mm. erilaisiin messuihin, järjestimme valokuvanäyttelyn, hyppäsimme itse kameran eteen näyttelemään ja jopa mainosmalleiksi. 


Työssäoppimisjaksot suoritin Helsingissä, Sanoma Magazines Finland yrityksessä. Työssäoppimisen aikana opin todella paljon uutta ja sain paljon työkokemusta. Työkaverit olivat aivan loistavaa porukkaa, huumoria riitti kiireistä huolimatta. Töihin oli mukava mennä, siellä viihtyi. Vapaa-aikana kiertelin pitkin poikin Helsinkiä ja pidin kaupungista niin paljon, että olen harkinnut muuttamista sinne tulevaisuudessa.


Pääsin opiskelujeni aikana myös ulkomaille. Viimeisen vuoden syksynä opettajamme kysyi minulta ja luokkakaveriltani olisimmeko kiinnostuneita lähtemään vaihtoon Berliiniin. Olisin voinut hypätä koneeseen saman tien. Järjestelyt olivat nopeasti kasassa ja pian laskeuduimme lentokoneella Saksaan. Rakastuin kulttuuria pursuavaan kaupunkiin, katutaidetta oli joka puolella, live musiikkia sai kuunnella puistoissa ja toreilla ilmaiseksi. Ihmiset olivat uskomattoman ystävällisiä ja kohteliaita. Alaani vastaavassa koulussa pääsin haukkomaan henkeä nähdessäni heidän uudet laitteet ja tilat. Opettajat ja oppilaat olivat mukavia sekä hyvin kiinnostuneita Suomesta. Kotiväen pidimme ajan tasalla matkablogin muodossa. Parasta matkassa olivat uudet ystävät ja kulttuuri. Palatessani Suomeen sain kasan tehtäviä ja puristin opinnäytetyön kasaan raivokkaasti. Viimeisinä kuukausina opin suunnittelun ja aikatauluttamisen tärkeyden. Kiirettä piti mutta työ tuotti tulosta ja sain Media-assistentin paperit käteen. 


Valmistumisen jälkeen pääsin viettämään ikimuistoista kesää kavereiden kanssa. Takaraivossa kuitenkin mietin seuraavaa siirtoani. Syksyn alkaessa kaikki selvisi ryminällä. Löysin koulutusnetistä mielenkiintoisen tutkinnon josta kiinnostuin. Saman tien rupesin kirjoittamaan avointa hakemusta Salon ammattiopistoon ja viikon päästä löysin itseni jälleen koulunpenkiltä. Näillä näkymin tulen valmistumaan Visualistiksi kahden vuoden sisällä. En ole vielä suunnitellut mitä valmistumisen jälkeen, mutta tiedän keksiväni jotain. Mieleni halajaa vielä matkustella joten ei sitä koskaan tiedä, mistä itsensä löytää seuraavaksi.


 - riina visu 11 -
- jori -


Ei kommentteja: