maanantai 7. syyskuuta 2009

Malice Mizer

Jälleen tarjolla Japani-ilmiöitä jokaiseen kotiin! Tänään kerron musiikkiyhtyeestä, joka oli ensikosketukseni japanilaiseen nuorisokulttuuriin.

Malice Mizer on visual kei -yhtye. Visual keissä ei ole kyse bändin musiikin tyylilajista, vaan panostuksesta visuaaliseen näyttävyyteen. Soittipa visual kei -yhtye pop-rockia tai metallia, niin asut, musiikkivideot ja konsertit ovat loppuun asti hiottuja, näyttäviä kokonaisuuksia. Malice Mizer oli aikansa näyttävimpiä yhtyeitä ja he loivat trendejä: esimerkiksi kitaristi Manaa pidetään gothic lolita -muodin luojana.

Kuvassa vuodelta 1994 Közi, Yu~ki, Tetsu, Kami ja Mana

Yritän hillitä itseni ja pitää tämän tieto-pläjäyksen lyhyenä! Malice Mizerin musiikillinen kirjo kun on erittäin laaja. Yhtyeeltä löytyy niin kepeää kesäillan sävelmää, goottiklubin tanssimusiikkia kuin kohtalokasta, urkujen säveltämää tunnelmointiakin. Samanlainen skaala on jäsenten asuissa, jotka kuvastavat hetkensä musiikkia. Asut ja meikit ovat visual kei -tyylilajille tyypillisesti sukupuolirajoja hämärtäviä (mikä juontanee kabuki-teatterin historiasta, missä miesnäyttelijät esittivät myös naishahmojen roolit).

Kuvassa vuodelta 1998 (ylh.:) Yu~ki, Kami, (alh.:) Közi, Gackt ja Mana

Malice Mizer on ammentanut inspiraatiota pitkälti Euroopasta. Eräässä kappaleessa on suora laina Mozartilta ja visuaalisesti bändi henkii eurooppalaisen historian romantiikkaa, 1800-lukua ja goottiestetiikkaa. Lisäksi etenkin yhtyeen loppuvuosina kristinuskon symbolit olivat voimakkaasti läsnä, lähinnä eksoottisen salaperäisen luonteensa vuoksi.

Kuvassa vuodelta 1999/2000 Yu~ki, Mana ja Közi

Yhtyeen uraa v. 1992-2001 eniten muokanneet tekijät olivat laulajanvaihdokset (jotkut jakavat Malice Mizerin historian laulajien mukaan jaettuun kolmeen jaksoon) ja pitkäaikaisen rumpali Kamin kuolema. Kamin kuoleman jälkeiset julkaisut olivat pääosin surumielisiä ja aggressiivisiakin, ja kahden vuoden kuluttua tragediasta bändi vetäytyi määrittelemättömäksi ajaksi tauolle, jolla se yhä on.

- Tiina -

3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Hurjan mielenkiintoista! Enpä olisi tästäkään mitään tiennyt, ellen olisi sinuun tutustunut tänä syksynä!
keikkahuilisti

Anonyymi kirjoitti...

Huoh=) Lisää näin herkullisia pläjäyksiä. Tämähän pistää vallan toiset tarkastelusilmälasit päähän. Kiinnostavaa olisi sekin miten nuo kolme kautta tunnistaa, mitkä ovat vahvimmat uuden laulajan mukanaan tuomat visuaaliset viestit

- jori -

Tiina kirjoitti...

Jorille Malicen kausista: Ensimmäisen laulaja Tetsun kausi on old school -meininkiä. Itse näen asuissa tietynlaista kotikutoisuutta ja sieltä täältä tehtyjen vaatelöytöjen yhdistelyä. Suu- ja silmämeikki oli vahvan tummaa.

Gacktin kausi oli musiikillisesti ja visuaalisesti tyylien ilotulitusta. Jäsenille muotoutui luonteelle ominaisia rooleja sekä lempivärejä. Tältä ajalta löytyy kaikkea, on lateksia ja niittejä, enkelimäistä kokovalkoista ja sulkia sekä veriroiskeisia laboratoriotakkeja. Meikkaustyylejä oli kaksi: kaikki tai ei mitään. Kasvot olivat joko suhteellisen luonnolliset tai sitten kuin kokokasvomaalaukset.

Viimeisellä laulajalla Klahalla on tummasävyinen ääni, mikä on aiempiin verrattuna jopa oopperamainen. Klaha-kauden tyyli on synkkä, musta-valkoinen ja elegantti. Sanalla sanoen viimeistä kautta voisi kuvata goottityyliseksi, mutta goottityylin käsite on venytetty visual kein mittoihin.