Rakkaudesta, rakastumisesta, tunteiden palosta ja tunteista - Feel Love

Jordi Savall on espanjalainen soittaja, säveltäjä ja kapellimestari. Hänen erikoisalanaan, intohimonaan ovat Viola da ganba soitinperheeseen kuuluvat polvien välissä pidettävät jousisoittimet. Näiden jousisoittimien kulta-aikaa elettiin 1600-  ja 1700 lukujen välimaastossa. Mitä tällä kaikella sitten onkaan tekemistä rakkauden, tunteiden ja sielunpalon kanssa? Jordi Savalin mukaan soitossa pitää olla koko sielullaan mukana, kehon liikkeiden ja hengityksen on myötäiltävä soittoa ja vain siten kuulija voi saavuttaa soiton tarinan, elää mukana, tuntea musiikin sielun ja vaikuttua. Musiikista tulee merkityksellistä vain sielun palon kautta.

90-luvulla alkunsa saanut Rhapsody puolestaan on italialainen, sinfonista, mahtipontista ja melodista (wikipedia ;)) metallia soittava, tulisesti keskiaikaiseen äänimaailmaan ja tarinoihin rakastunut bändi. Musiikin kiihko, aito vuorovaikutus ja puhelu yleisön välillä tuntuu lähes käsinkosketeltavana kun Keskiaikainen fantasiatarina polveilee soljuvasti kappaleesta toiseen. Intohimo ja syvä rakkaus fantasiaan ruumillistuu, tekee vaikutuksen ja tiputtaa polvilleen.

 

Entäpä miksi ihmeessä ihmisiä on kiehtonut yli vuosisatojen tämän naisen hymy. Mitä salaperäistä, salaisia viestejä se kätkeekään taakseen. Miten niin moni on Simpsoneista aina Da Vincin koodi elokuvan käsikirjoittajiin saakka inspiroitunut yhä uudelleen ja uudelleen vain tästä pienoisesta kuvatuksesta. Onko se kätketty tunne. Ainakin Leonardo Da Vinci opetti oppipojilleen kuinka tärkeää tunne on . Kaikessa pitää olla tunne mukana, tunne tekee ajasta merkityksellisen. HEI! TUNNE TEKEE AJASTA MERKITYKSELLISEN? Liekkö herra Da Vinci ollut oikeassa, koska vielä 500 vuotta maalauksen synnyn jälkeen lumous on yhä säilynyt

"Dreams of colours"

Miksi ihmiset ovat sanattomia ja kyyneleet vain valuvat kun mahtipontinen valo ja äänishow ottaa syleilyynsä Unescon maailmanperintökohteen Reimsin katedralin julkisivun. Mikä aiheuttaa liikutuksen, tekee lähtemättömän muistijäljen. 800-vuotias rakennusvanhus on kestänyt ajansaatosta toiseen, on nähnyt enemmän kuin me uskoisimmekaan ja valoshow nostaa esiin rakennuksen kätkemät ihmeelliset värimaailmat ajalta, jolloin värit olivat harvinaista kauppatavaraa, omaisuuksien arvoisia. Onko se tunne yhteisestä jaetusta historiastamme, tunne ajan marssista vai jotakin vieläkin suurempaa? Joka tapauksessa se tekee vaikutuksen, vaikuttaa ja vavisuttaa.

Mikä saa sinut syttymään, liekkeihin? Mikä jättää meidän ajastamme muistijälkiä ja saa yhä uudelleen ja uudelleen vaikuttumaan? Entäpä miten intohimo, rakkaus ja tunteiden palo jalostuvat Sinun ammattitaitoosi, miten ne näkyvät osaamisessasi ja millaisia muistijälkiä Sinä haluaisit jättää jälkeesi?

- jori -